Kevätlöpinää ja söpö pupu

Keväällä on niin ihana herätä jo ennen herätystä auringonsäteisiin. Nousen pirteänä ja katson ikkunasta ulos pihan rajalla kuljeskelevaa kaurislaumaa. Syön aamupalan ja luen lehteä tai kerrataan tulevaan kokeeseen. Kun lähden kouluun joutsenparvi nostelee päitään vähän matkan päässä, kun kävelen rauhassa ensin moikkaamaan pupuja jonka jälkeen hurautan kouluun skoballa. Tämä on oikeasti se tapa miten mun aamut ovat alkaneet tällä viikolla, enkä vois olla onnellisempi, kevät tekee sitten ihmeitä!

Toista se oli talvella; Nukun joka aamu vähintään puoli tuntia pommiin, kun nousen on jäätävän kylmä ja jäätävä kiire. Meikkaan kiireessä naaman ja hiukset jää miten jää. Otan äkkiä jogurtin jääkaapista kouluun evääksi ja juoksen bussiin vielä unenpöpperöisenä, ja soitan bussista vanhemmille että voisko joku hoitaa kanit kun en ite ehtinyt. Siitä on se harmonia kaukana, joutsenista puhumattakaan. Onneksi yhtä kaukana on talvi, enkä kyllä jää kaipailemaan.

Hippukaan ei kaipaile. Se on koko talven juossut aina mun ohitse suoraan ovelle tsekkaamaan säätilanteen, ja joka kerta se on käänynyt pettyneenä takaisin sisälle ja tömähtänyt surullisena Kuutin kylkeen (Niin nää mun burgerit ei oo ikinä oppinu jarruttamaan ja tulee aina täysillä toista päin ja jysähtävät sitten siihen) Mutta nyt se ei enää käänny vaan jatkaa suoraan matkaa ulos tutkimusmatkoilleen ulkohuussin alle ja kaikkiin extremely vaikeisiin paikkoihin. Saahan sitä sieltä maanitella takaisin mutta antaa mennä ja nauttikoon keväästä.

Love, Roosa